VENYVANUVONU JA MUISTA HENGITTÄÄ

Oivoi miten paljon liikkuvuudesta onkaan tullut tämän vuoden aikana tajuttua! Nimittäin venytellä aloin lukukauden alusta lähtien hyvin tarmokkaalla otteella. Koulutus Lahdessa on osoittautunut fyysisesti hyvin rasittavaksi. Useana aamuna viikossa käymme yleensä aamulenkillä, joka vaihtelee oman jaksamisen mukaan 4-6km. Aina maanantaiaamuisin meillä on tähän asti ollut akrobatiatunti, jossa yhdistyy loistavasti kehonhuollon tärkeys ja lihasvoiman antama puhti liikkeisiin. Itse näyttämöllä tehtävät näyttelijäntyölliset harjoitteet/proggistreenit vaativat usein myös keholta jaksamista. Ei suinkaan saa unohtaa meidän oman ihanan Mertsin tunteja!  Keskiviikkoaamuisin pistetään jalalla koreaksi ja alasalin laudat paukkuu, kun käymme tanssimaan. Kaiken tämän lisäksi meillä on vielä usein vähintään kerran viikkoon luokan kesken kuntopiiri. Kehonhuolto on siis hyvin keskeisessä ja jatkuvassa osassa omalla ajalla tehtäviä asioita.

Liikuntaa olen aktiivisesti harrastanut pesäpallon ja monen muun lajin muodossa useita kertoja viikossa. Pienen ikäni aikana en mitään ole niin pahasti laiminlyönyt, kuin venyttelemistä. Onneksi viime syksynä sai otteen siihen touhuun, kun luokkakaverini ja rakas ystäväni Eemil oli samassa, ellei jopa pahemmassa jamassa kuin minä! Venyttelemään meidät sysäsi varmasti osaksi myös syksyllä olleet astangajoogatunnit, jotka antoivat karmaisevan arvion omasta liikkuvuudesta. Tietenkin itselläni oli jo pitkään takaraivossa ollut tieto siitä, että lihakseni tarvitsevat jokapäiväistä hoivaa venyttelystä. Todellisen potkun tähän hommaan antoi silti vasta samat motivaatiot omaava yksilö! Puolituntinen tai vaikka kokonainenkin sujuu kuin tanssi, kun samalla puhelee mielen syövereistä pulpahtelevia aatoksia elämästä, päivästä ja tulevasta.

Venyttelemisen hyödyt eivät suinkaan lopu tähän, vaan olen ainakin kokenut saavani aivan uudenlaista rauhaa varsinkin nukkumiseen. Itselläni oli usein jo ennen tänne Lahteen tuloa vaikea saada iltaisin unta. Pitkien ja tapahtumarikkaiden päivien jälkeen venyttelemään pysähtyminen on rauhoittanut mieltä ja kehoa. Se toimii ikään kuin siirtymisriittinä! Spessuvinkkinä voin kertoa, että teet porisemaan ennen venylle menoa ja kuumat kupilliset mukaan! Ja kannattaa tehdä touhut pimeässä, niin on taattua, että väsy tulee!

Taannoin omassa blogipostauksessaan hyvä ystäväni Paupau jakoi mieleenpainuvan aforismin, jota nyt omallani sivuan: Jos elämä on kuin tanssi, niin venyttely on tanssin jälkeinen krapula.

Ps. TÄRKEIN OHJE LÖYTYY OTSIKOSTA

-Suski (Lasse Viitamäki)