Loppu lähestyy

Loppu lähestyy. Enää kolme viikkoa jäljellä. Apua. Jatkuva haikeuden tunne painaa takaraivossa. Olo on onnellinen ja kiitollinen näistä ihmisistä ja kokemuksista, mutta samaan aikaan tuntematon tulevaisuus pelottaa. Tällä viikolla on vielä teatterifestarit, jonne pitäisi saada pieraistua jonkinmoinen esitys, sekä maailman ehkä pelottavin asia eli lauluilta. Ensi viikolla alkaa myös pääsykoerumba. Eli tämä viikko pitää vielä rutistaa ja vaikka koko elämä tuntuu stressaavalta juuri nyt, niin tästäkin fiiliksestä yrittää vain nauttia täysin sieluin.

Tämä blogiteksti on kolme tai neljä viikkoa myöhässä. Hups. Ajatus pomppii. Eihän tässäkään tekstissä välttämättä ole kauheasti järkeä. En tiedä mitä kirjoitan ja miksi. Toisaalta nyt ei ole aikaa miettiä ja paineilla liikaa tekemisistään vaan täytyy vain tehdä! Täytyy vain tarttua johonkin ja sitoutua siihen.

Ehkä se onkin tämän vuoden yksi isoimpia oppeja. Kun on niin paljon lautasella samaan aikaan, ei vaan yksinkertaisesti voi alkaa miettimään liikaa, täytyy vain toimia. Ulkona on lämmin ja puissa alkaa olla lehtiä. Ehkei koulun loppuminen olekaan mikään maailmanloppu, kun pääsee kuitenkin nauttimaan kesästä. AAAHH KESÄ! Ja nyt pääsee nauttimaan kesästä näiden uusien rakkaiden ystävien kanssa. Vihdoinkin pääsee myös näkemään vanhoja ystäviä, joille ei tänä vuonna ole ollut kauheasti aikaa. Ristiriitaiset fiilikset sisällä, pakko myöntää. Itkettää ja naurattaa. Tämähän se vasta on elämää.

-Miikka Holm